Oppimistyylit

Oppimistyylillä tarkoitetaan oppijalle yksilöllistä tapaa ottaa vastaan, prosessoida ja palauttaa mieleen tietoa. On mahdotonta löytää yksilöstä ja tilanteesta riippumatonta ns. parasta oppimistyyliä, sillä oppimistyyliin vaikuttavat oppijan ominaisuudet, oppimisympäristö ja opittava asia. W. Glasser (1992) on todennut yksilön oppivan seuraavasti:

10 % lukemalla

20 % kuulemalla

30 % näkemällä

50 % näkemällä ja kuulemalla

70 % keskustelemalla muiden kanssa

80 % käyttämällä tietoa ja tekemällä aitoja luonnollisia tehtäviä

95 % opettamalla asian jollekin toiselle

Oppimistyylejä voidaan jaotella mm. temperamentin ja älykkyyden lajien perusteella. Yleisimmin oppimistyylit luokitellaan aistihavaintoihin perustuen visuaaliseen (oppiminen näkemällä), auditiiviseen (oppiminen kuulemalla) ja kinesteettiseen (oppiminen tuntemalla) miellejärjestelmään, mutta ne esiintyvät vain harvoin täysin puhtaina. Yleensä aistihavaintoihin perustuva oppimistyyli painottuu johonkin aistiin, mutta on sekoitus kaikista kolmesta.

Oppimistyylejä voidaan luokitella myös perustuen D. Kolbin (1971) kokemukselliseen oppimiseen. Kolb jakaa oppimistyylit neljään kategoriaan; osallistujat (oppiminen kokemuksia hankkimalla), tarkkailijat (oppiminen kokemuksia prosessoimalla), päättelijät (oppiminen ajatusmalleja rakentamalla) sekä toteuttajat (oppiminen käytäntöön soveltamalla).

Oppimistyylitestien avulla voi tutkia ja etsiä omaa oppimistyyliä. Oppimistyylit voidaan ottaa opetuksessa huomioon käyttämällä erilaisia havaintovälineitä ja oppimateriaaleja (PowerPoint-diat, kuvat, äänitteet jne.). Lisäksi opetusmenetelmien valintaan tulee kiinnittää huomiota (luennot, ryhmätyöt jne.)