Oppimisstrategiat

Oppimisstrategia on tapa oppia eli oppijan motiiveista lähtevä suuntautumistapa oppimiseen ja opiskeluun. Oppimisstrategia ei ole pysyvä vaan sitä voidaan vaihdella tilanteen mukaan. Strategia voi olla oppimista edistävä tai sitä rajoittava ja sen valintaan vaikuttavatoppijan aiemmat oppimiskokemukset, opiskelumotivaatio sekä valmiudet työskennellä itsenäisesti. Strategian käyttö voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Taitava oppija pystyy valitsemaan sekä itselleen että tilanteeseen sopivia strategioita.

Tunnetuimpia oppimisstrategioita ovat syvä- ja pintasuuntautunut oppiminen. Syväsuuntautuneelle oppijalle ominaista on pyrkiminen kokonaisuuksien oivaltamiseen ja ymmärtämiseen, kun taas pintasuuntautunut oppija keskittyy erillisten tietojen ja faktojen ulkoa opetteluun. Syväsuuntautunut oppiminen liitetään usein tilanteeseen, jossa oppijalla on sisäinen motivaatio oppia.

Oppimisstrategioita voidaan jaotella myös oppimisorientaation mukaan eli miten ja mihin oppija suuntautuu oppimisessaan. J. D. Vermunt (1996) kuvaa neljä erilaista suuntautumistapaa:

  • Suuntautumaton oppija ei pysty erottamaan oppisisällöstä olennaisia asioita, vaan pitää kaikkea tietoa yhtä tärkeänä. Oppija ei myöskään näe yhteyttä oppimisen ja todellisen elämän välillä. 
  • Toistamisorientoitunut oppija näkee tiedon vastaanottamisena ja pyrkii opettelemaan asiat sellaisenaan, jotta pystyy toistamaan ne tarvittaessa. 
  • Merkitysorientoitunut oppija keskittyy asioihin, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä ja kiinnostavia. Hän pyrkii löytämään asioille merkityksiä ja ei ole kiinnostunut turhista yksityiskohdista. 
  • Soveltamisorientoitunut oppija pyrkii ymmärtämään yhteyksiä opittavien asioiden ja käytännön elämän välillä. Oppijan tavoitteena on soveltaa oppimaansa tietoa arkielämän ongelmiin.