Ohjaus

Informointi, neuvonta, konsultointi vai ohjaus? Ohjausta ei ole helppo määritellä yksiselitteisesti ja kaikenkattavasti. Itse asiassa ohjaus on helpompi määritellä sen mukaan, mitä se ei ole:

  • Terapiaa eli korjaavaa toimintaa. 
  • Päätöksentekoa oppijan puolesta. 
  • Asioiden tekemistä oppijan puolesta. 

Ohjaus on tukemista, selventämistä, rohkaisua ja aktivoimista. Parhaimmillaan ohjaus on prosessi, jossa oppijaa ei ”ohjata” mihinkään, vaan häntä tuetaan ohjaamaan itse itseään. Ohjauksen menetelmien ja muotojen kirjo on laaja ja melkein mikä tahansa keskustelu voidaan tulkita ohjaukseksi. Ohjauksella tulisi kuitenkin aina olla selkeä tavoite. Koulutuksessa ohjaus on ennen kaikkea työmenetelmä, jonka hallinta auttaa kouluttajaa selviytymään haastavista tilanteista.

Oppimisen ohjaajalla tulee olla tuntosarvet siihen, mikä on otollista oppimiselle. Näin hän pystyy näkemään toiminnan mahdollisuudet ja rajoitukset sekä keksimään uusia tapoja selviytyä tilanteista. Kärsivällisyys on jokaisen ohjaajan hyve ja oppijoille tulisi antaa aikaa rakentaa itse näkemyksensä opittavasta aiheesta.

Oppimisen ohjaajan muistilista:

  • Mieti koulutuksen taustalla vaikuttavia tekijöitä kuten oppimiskäsitystä.
  • Ota huomioon oppijoiden erilaisuus.
  • Auta oppijaa kehittämään oppimistaitojaan.
  • Anna haasteita, luo mahdollisuuksia, eliminoi esteitä.
  • Anna konkreettisia neuvoja vain yksinkertaisissa asioissa.
  • Rohkaise itsenäisyyteen.
  • Ole aito ja uskottava. 
  • Edistä soveltamista ja kokeilua.
  • Anna oppijalle mahdollisuus toimia sekä yksin että ryhmässä.
  • Seuraa ja arvioi oppimista.